Makuaistit hereillä Artesaaniruoan SM-kilpailussa
Ruokakilpailun tavoitteena on auttaa tuottajaa kehittämään tuotettansa.
Pöydät on katettu pikkulautasilla, aterimilla ja puhtailla veitsillä. Kohta tuomareiden eteen tuodaan leipiä, juomia, meijerituotteita ja kastikkeita. Käynnissä on Artesaaniruoan SM-kilpailu jossa tuottajat ja yrittäjät kilpailevat lisäaineettomilla ja paikallisesti tuotetuilla tuotteilla.
– Muistakaa että kaikki on salaista. Ette saa kertoa kenellekään erillisistä tuotteista tai voittajista ennen kuin voittajat on julkistettu perjantai-iltana, kertoo Harriet Strandvik, joka vastaa tuomaroinnista.
Kilpailussa tuomarit saavat eteensä tuotteet anonyymeissä pakkauksissa. He saavat tietää tuotteen raaka-aineet ja joskus myös niiden alkuperän, ei muuta. Ennakkotiedot eivät saa vaikuttaa tuomareiden työhön.
Vaikka kilpaillaan kultamitaleista ja kunniasta, tuomareiden tärkein tehtävä on edistää artesaaniruokakulttuuria Suomessa. Tuottajia kiinnostaa eniten tuomareiden palaute.
– Se ei riitä, että kirjoitatte palautteeseen, että tuote maistuu hyvältä. Teidän pitää perustella miksi se maistuu hyvältä, muistuttaa Strandvik.
Tuomarit työskentelevät kolmen tai neljän hengen työryhmissä. Työryhmiä on yhteensä kymmenen ja ne on jaettu tuotekategorioiden mukaan. Mukana on esimerkiksi leipomotuotteet, marja- ja mehutuotteet, kylmät kastikkeet ja öljyt.
Tuomarit eivät saa poistua kilpailu paikalta ennen kuin voittajatuote on selvillä ja kaikista tuotteista on perusteelliset arvostelut. Jotta makuhermot pysyvät hereillä tuomarit voivat käydä nauttimassa neutralisoivia välipaloja: omenaa, kurkkua ja voileipäkeksejä.
Elintarvikepakkaus on tunneasia
”On suuri harha, että hyvä tuote myy itse itsensä”, sanoo muotoilun asiantuntija Markus Joutsela. Aalto-yliopiston median laitoksen lehtori Markus Joutsela on erikoistunut visuaalisen viestinnän muotoiluun. Hän kehottaa suomalaisia tuottajia kiinnittämään enemmän huomiota elintarvikkeiden pakkauksiin. Parhaassa tapauksessa fiksusti suunniteltu pakkaus voi korvata muun markkinoinnin.
”Tavallisessa supermarketissa myydään jopa 35 000 eri tuotetta. Suurin osa niistä jää kuluttajalta huomaamatta. Hän kulkee samoja reittejä kaupassa ja ostaa tuttuja tuotteita. Usein ainoa keino erottautua on pakkauksessa”, Joutsela sanoo.
Joutsela huomauttaa että moni tuottaja tai yrittäjä ajattelee, että hyvä tuote myy itse itsensä. Ei tiedosteta, miten merkittävässä asemassa pakkaus on, kun kuluttaja rakentaa käsitystä tuotteista. Onko se ekologinen? Onko tuote edullinen vai kallis? Onko sitä helppo käyttää? Tulenko onnelliseksi?
Mistä sitten tuottajan kannattaa lähteä liikkeelle, jos hän esimerkiksi valmistaa omasta mielestään maailman parasta hilloa?
Ensimmäiseksi pitää tuntea kilpailijansa, sillä harvalla tuotteella ei ole kilpailijaa, Joutsela sanoo.
”Samassa hyllyssä on Martan hillo, Hillan hillo ja minun hilloni. Millä tavalla pystyn kertomaan, että minun tuotteeni on jostain näkökulmasta parempi?”
Myyntivaltteja voivat olla esimerkiksi sokerin määrä, lähituotanto tai erikoinen maku – ja niistä pitää kertoa pakkauksessa.
Pakkaukset herättävät tunteita
Kun pakkauksista puhutaan puhe käy usein kiivaana. Joku kritisoi turhia pakkauksia ja kauhistelee jätteiden määrää, toinen haluaisi päästä kokonaan eroon pakkauksista ja kolmas muistuttaa että pakkaukset voivat olla erittäin hyödyllisiä, jopa elintärkeitä.
Hanna Koivula, tekniikan tohtori ja pakkausteknologian yliopistonlehtori Helsingin Yliopistosta, sanoo että pakkaukset herättävät tunteita koska ne ovat niin lähellä meitä kaikkia.
”Pakkaukset ovat koko ajan läsnä meidän arkielämässä ja meillä kaikilla on pakkauksista jonkunlainen kokemus.”
Tietoisuus muovijätteen haitoista on lisääntynyt vuosi vuodelta. Tämä on vahvasti vaikuttanut vaihtoehtoisten pakkausmateriaalien kehittämiseen, kierrätykseen ja muovin käytön vähentymiseen. Hanna Koivula sanoo, että muovi tulee kuitenkin pysymään tärkeänä pakkausmateriaalina tulevaisuudessakin koska sitä on vaikea korvata tietyissä sovelluksissa. Elintarvikepuolella sitä on mielekästä korvata tuotteissa joissa kierto on nopea, esimerkiksi pikaruokapakkauksissa.
Mikä seuraava trendi pakkaustutkimuksen puolella?
”Melkein kaikki liittyy siihen, miten voidaan vähentää ruokahävikkiä koko tuotantoketjun osalta.”
Hanna Koivulan vinkki pientuottajalle, ja varsinkin artesaaniruoan tuottajalle, lähtee perustiedoista.
”Sinun täytyy tuntea oma tuote ja miten se käyttäytyy eri olosuhteissa. Sinun pitää tuntea myös kuluttajasi ja tietää, miten he säilyttävät tuotetta. Artesaanit tuntevat yleensä oman tuotteensa hirveän hyvin ja se on myös se avain oikean pakkauksen löytämisessä.”
Producers from Estonia were successful in The Open Finnish Championship in Food Craftsmanship
Baltic food craftsmanship has long traditions and is known for its innovation and high quality. That was proved also last fall, when The Open Finnish Championship in Food Craftsmanship was arranged for the second time in Ekenäs, Raseborg. The competition was open for Nordic and Baltic producers and seven products from the Baltic countries took part this time.
Toores Jõud OÜ received a gold medal for their Meadowsweet Jelly in the competition class Seasoned jelly. Maria Mägi from Toores Jõud OÜ did not personally visit the Championship in Finland but she is pleased with the award. - The award received has naturally helped me to promote my products both in various events and in social media, Maria says. The golden stickers look nice and they are fun to stick. My customers have been interested in the awarded product. The products can be found in stores ig. Tallinna Kaubamaja and in various markets.
Maidla Sillaotsa received an official recognition of excellence for their Cold pressed hemp oil which competed in the class Natural oils. The jury was convinced by the high quality of the product, which they evaluated to be ready for the market. – Participating in the competition has given us a good marketing value, as we can tell how highly our product was rated by the judges says Aavo Mitt from Maidla Sillaotsa.
Maidla Sillaotsa farm is an agricultural producer of grain crops sins 1991. The company started experimenting with oil culture three years ago on a few hectares and after the first harvest of hemp decided to manufacture cold press hemp oil. The products are sold in various shops and markets and directly from the farm.
The next Championship in March 2018 welcomes food artisans from the Baltic states
The Open Finnish Championship in Food Craftsmanship 2018 is to be held 21-23 March 2018 in Raseborg on Finland’s south coast. The judging of products takes place in Ekenäs on March 22 and the awards ceremony will take place on March 23. During the competition, seminars, field trips and other programs that attract and unite enthusiasts in food craftsmanship will be organised.
The competition is organised to increase awareness of food craftsmanship and encourage its development. In organising the championship there is a desire to protect and preserve the concept of food craftsmanship and the values that the term represents. Consumer awareness increases through the competition and the winning products. In the future this will lead to increased awareness and sales.
The Open Finnish Championship in Food Craftsmanship 2018 is open to producers from Finland, other Nordic countries and the Baltic States. The precondition is that the products are processed in an artisanal way, and are based on local or domestic raw materials with known origins. Only products manufactured by companies and which are available for general sale can compete.
The competition categories are: Dairy products, Charcuterie products, fish products, bakery products, berry and fruit products, vegetable and mushroom products, cold sauces, snacks, Nordic beverages and innovative food craftmanship.
Background information of the awarded companies in Estonian:
Toores Jõud OÜ
Toores jõud on loomulik jõud. Muidugimõista loov ja edasiviiv jõud nagu loodus oma loomulikul moel ongi. Kõik on meil metsik. Katsume koos kõigiga, kes on siin valinud omale elupaiga alates umbrohust lõpetades metssigadega, koos hakkama saada.
Toores jõud katsub kasvatada mahedal alal kõrvitsaid ja kabatsokke, aeduba ja salateid, sekka veel üht- teist ja kui suvisest saagist värskelt söömisest miskit üle jääb, saab sügisel ja talvel vaaritada moose, teha taimeteesid ja mõnusaid kuivatatud näkse, mida vast mujalt ei leiagi.
Maidla Sillaotsa Talu
Sillaotsa talu rajas Maidla külla 1927. aastal praeguse perenaise vanaisa Johannes Viiul. Ta sai olla talu peremees kuni Teise Maailmasõjani. Küüditamise ohvriks langes kogu Sillaotsa talu pere.
Sillaotsa talu registreeriti ametlikult äriregistris 1997.aastal, kahjuks oli aga nimi Sillaotsa talu juba kasutusel ja seetõttu sai talu nimeks Maidla Sillaotsa talu. Samal aastal kirjutas kohalik leht „Harjumaa”, talu tegemistest ja uuris, kuidas sellisel keerulisel ajal äri säilitada. Kuna Maidla Sillaotsa talu on üks maakonna edukamaid ja mitmekülgsemaid ettevõtteid tuli „Harjumaa” jälle talu tegemisi kaema. Vahepeal oli päris palju muutunud, peaaegu kogu vana tehnika mis omal ajal Soomest saadi oli selleks ajaks uuema vastu välja vahetatud, taastatud laudahoone ja ehitatud masinakuur ning laiendatud kuivati hoonet.
2004 aasta seisuga on talu suurus 130 ha, sellest haritavat maad on 94 ha ja metsamaad 13 ha. Talu tootmissuunaks on endiselt teraviljakasvatus. Rajatud viljakuivatis kuivatatakse ja sorteeritakse nii oma vilja kui tehakse ka teenust teistele. Teravilja turustatakse suurematele kokkuostjatele. Suuri investeeringuid on tehtud masinatesse ja tootmisvahenditesse.
Elina leipoo knäkei suurella sydämellä
"Kaunis käsityötaitoa henkivä ulkomuoto. Rapea koostumus. Moninainen tasapainoinen makumaailma."
Tämän arvioinnin sai Elinan Linerin leipoma Hamppuknäkei viime lokakuussa Raaseporissa käydyssä Artesaaniruuan SM-kisassa. Hamppunäkkileipä saavutti hopeasijan luokassa kovat leivät. Elinan tie näkkileipäleipäyrittäjäksi alkoi pari vuotta sitten, kun ystävän häihin tilattiin erilaista leipää. Elina päätti kokeilla näkkileivän tekoa ja herkullisten näkkäreiden suosio yllätti. Leipä tuli myyntiin Paimion lähiruokarenkaassa ja Elin perusti Elinan Knäkei-toiminimen näkkileipien ympärille.
Tällä hetkellä knäkei löytyy neljää eri makua: rosmariini, hamppu, puna- ja mustapippuri ja chili, mutta aina silloin tällöin Elina kokeilee uusia makuja. SM-kilpailujen jälkeen hamppuknäkei on noussut asiakkaiden suosikiksi ja moni on halunnut kokeilla palkittua tuotetta. Myös Elinan äidin pyörittämän catering-yrityksen Pitopastantin asiakkaat ovat olleet kiinnostuneita rapeasta näkkäristä, joka valmistetaan paikallisista raaka-aineista.
Knäkei myydään tällä hetkellä pelkästään suoramyynnin kautta, mutta Elina toivoo, että lähitulevaisuudessa jäisi tuotteita myös pienten herkkupuotien myyntiin. Hän ei kuitenkaan haaveile tuotannon kasvattamisesta, vaan haluaa pitää valmistuksen pienimuotoisena ja käsityömäisenä ja mukavana harrastuksena.
Artesaaniruuan SM-kilpailua Elina kehuu hienona kokemuksena. Hänellä oli aikomus osallistua jo vuonna 2016, mutta seurasi kilpiluja sivusta. Silloin leipurikollega Elina Rantamäki Mathildedalin Kyläleipurista saavutti hopeasijan omalla näkkileivällään.
- Kilpailu antoi hyvää mieltä ja motivaatiota, koska sain virallisen todistuksen siitä, että olen oikealla tiellä, Elina toteaa. Tämä on varsin vaivaton tapa saada arviointi omasta tuotteestaan. Kilpailusta saa puolueetonta ja asiantuntevaa palautetta. Elina harkitsee osallistumista myös ensi kevään SM-kisaan, tällä kertaa toisen näkkileivän kanssa, joka ei viimeksi menestynyt kilpailussa. Tuomariston palautetta kannattaa hyödyntää ja yrittää kehittää tuotetta paremmaksi, hän pohtii.
Seuraava Artesaaniruuan SM-kilpailu järjestetään 21.-23. maaliskuuta 2018 Raaseporissa. Ilmoittautuminen on nyt auki ja jatkuu 18.2.2018 asti.
Lisätiedot: www.novia.fi/mathantverkfm/fi
Uusi uutiskirje ilmestynyt!
Uusi uutiskirje ilmestynyt. Lue uutiskirje tästä!
Muista, että ilmoittautuminen Artesaaniruuan SM-kilpailuun päättyy 4.9.2017!
Hyvää kesää!
Moni matkailija valitsee matkakohteensa ruokatarjonnan perusteella
Joka kolmas suomalainen valitsee ulkomaan matkakohteen ruokatarjonnan perusteella. Näin tekevät erityisesti nuoret, opiskelijat, liikematkustajat, johtavassa asemassa olevat ja pääkaupunkiseudulla asuvat.
Kotimaan matkakohteen ruokatarjonnan perusteella valitsee peräti 27 prosenttia suomalaisista..
Tiedot ilmenevät Matkamessujen Kantar TNS:ltä tilaamasta tutkimuksesta, jonka tulokset edustavat Suomen väestöä Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Tutkimus julkaistiin tammikuussa Matka 2017-messujen yhteydessä.
Trendi tarjoaa uusia mahdollisuuksia myös ruoka-artesaaneille.
Kotimaan matkakohteissa nousevat tutkimuksessa esiin Helsinki, Tampere, Turku, Jyväskylä, Kuopio, Naantali, Rovaniemi ja Porvoo. - Turku on profiloitunut hyvää ruokaa tarjoavana kaupunkina ja julistautunut Suomen ruokapääkaupungiksi. Ruoka on selvästi osa kaupungin matkailustrategiaa, kertoo Satu Hirvenoja, Visit Turun myynti- ja markkinointipäällikkö.
Matka 2017-messujen Suomen Saariston jättiosastolla oli toista kertaa ruokakauppa. Sari Hirvenoja, joka on idean takana, halusi luoda aitoa saaristolaistunnelmaa. Ja hyvin oli onnistuttu. Myynti oli vilkasta ja kaupan kassalle syntyi välillä jonoja. Messujen aikana kävijät saivat tutustua ruokatuottajien tarjontaan ja sai maistaa mm. leipää, juustoa, tomaatteja ja hilloja. Osastolta sai ostaa artesaaniruokia, joita ei ole tarjolla tavallisessa ruokakaupassa kuten saskatoonhilloa ja tyrnimarjamehua.
Kaupassa oli tänä vuonna 28 tuottajan tuotteita myynnissä, pääosin Turunmaalta ja Ahvenanmaalta ja mukana olivat mm. Ålandsmejeriet, Rosala Bagaren, Tackork, Närboden ja Söderlångvik.
Jatkoa on tulossa ensi vuonna ja kauppakonseptia kehitetään. Ruoka ja erityisesti lähiruoka ja sen alkuperä kiinnostaa selvästi sekä kotimaisia että kansainvälisiä matkailijoita. Pienimuotoinen artesaaniruoka tarjoaa ainutlaatuisia makuja paikallisista raaka-aineista. Yhteistyötä matkailun ja tuottajien välillä kannattaa tiivistää, koska ruoan merkitys matkailuelämyksessä kasvaa nopeasti.
Teksti ja kuvat: Mona Salama, Novia, Rannikon Ruoka-hanke.
Ruoka-artesaanit - uusi kasvava ammattiryhmä
Sari Lahokoski on yksi Ruoka-artesaanikoulutuksen osallistujista. Koulutus tapahtuu Yrkeshögskolan Novian Rannikon Ruoka-hankkeen puitteissa ja seuraava koulutus alkaa elokuussa 2017.
Tässä artikkelissa Sari kertoo mikä artesaaniruuassa kiinnostaa, miten tuotteita kehitetään ja mitä ruoka-artesaanikoulutus tarjoaa. Koulutuksessa voi valita yhden syventävän aihealueen näistä vaihtoehdoista: liha-, kala-, maito- tai viljatuotteet, kasvikset, yrtit ja sienet ja hedelmät ja marjat. Sarin valinta on marjat ja hedelmät ja hän valmistaa marengista ja siirapeista ja curdeista suussa sulavia leivoksia.
Sari osallistui lokakuussa 2016 ensimmäisten artesaaniruuan SM-kilpailuihin ja toteaa näin:
”Oli upeaa olla mukana ja tavata ruoka-alan toimijoita sekä pienyrittäjiä Suomesta ja muista pohjoismaista. Palkitut tuotteet olivat todella korkeatasoisia, sydämellä ja ammattitaidolla tuotekehitetty. Suomessa on paljon loistavia pientuottajia. Tuotantomäärät heillä ovat rajalliset, joten tuotteiden saatavuus jää melko paikalliseksi. Ruokamatkailu on maailmalla nouseva trendi, miksei siis meillä Suomessakin!”.
Lue koko artikkeli täältä.
Lisätietoja Ruoka-artesaanikoulutuksesta löydät täältä: https://www.novia.fi/kustensmat/koulutus/
Artesaaniruuan SM-kilpailut järjestetään 4.-7.10.2017 Raaseporissa. https://www.novia.fi/mathantverkfm/home-fi-fi/
Kasvihuoneviljelijä, ruoka-artesaani ja kultamitalisti
Diana ja Johan Kinos osallistuivat ensimmäiseen Suomessa järjestettyyn artesaaniruokakoulutukseen 2013. Diana sanoo koulutuksen olleen lähtölaukaus omille tuotteille. -Emme koskaan olisi päässeet näin pitkälle ilman tuota koulutusta!
Heidän miele
stään parasta oli käytännön työskentely, kokeilut miten eri asiat käytännössä vaikuttavat esimerkiksi tuotteen koostumukseen. Ja nyt uskallamme antaa pidemmän myyntiajan tuotteillemme, joiden tiedämme säilyvän ilman lisäaineita. Saimme lisää itseluottamusta ja uskoa tuotteisiin. Kurssin ja kurssilaisten apu tuotekehittelyssä on ollut korvaamatonta. Se, että molemmat osallistuivat koulutukseen, on osoittautunut erinomaiseksi asiaksi. Paitsi että yhdessä opitut asiat muistuvat paremmin mieleen, kun on kaksi muistelijaa, niin ymmärrämme mistä toinen puhuu.
Pariskunta viljelee kasvihuoneissaan pääasiassa tomaattia, jonkin verran kurkkua, paprikaa ja chiliä. Aiemmin heillä oli pieni kioski, jossa myytiin kasvihuoneen tuotteita. Kysynnän kasvaessa rakennettiin isompi tilamyymälä, jossa myytiin myös muiden tuotteita. Pikkuhiljaa heräsi ajatus, että voisihan noita omia raaka-aineita jalostaa. Diana alkoi kokeilla, ja koulutuksen myötä syntyi valmiita myyntituotteita. Nyt pariskunnalla on valmistuskeittiö, jota he eivät usko koskaan tehneensä, elleivät olisi osallistuneet koulutukseen. Opastus hygieniaosaamisessa, vaadittavista materiaaleista ja tieto välineistöstä ja koneista on auttanut matkalla.
Paholaisen hillolla artesaaniruuan Suomen mestaruus!
-Onhan sitä Paholaisen hilloa ollut helppo myydä, mutta kultamitali oli silti yllätys, sanoo Diana. Lähdimme mukaan saadaksemme sille asiantuntijoiden arvion, mutta voitto oli tietenkin hyvä asia. Salaisuus huipputuotteen takana on raaka-aineiden tunteminen pienestä taimesta lähtien ja raaka-aineiden kunnioitus. - Kun on itse kasvattanut ja keittänyt kaiken voi seisoa tuotteensa takana sataprosenttisesti.
Onko kultamitallista ollut jotain hyötyä?
Monet ovat ostaneet viisi tai kymmenen purkkia, kun tiedämme heidän ennen ostaneen vain yhden. Nyt alkaa varasto olla tyhjä ja kaikki lähiseudun kaupat haluaisivat sen hyllyynsä.
Miksi ette tee jonkun muun viljelemistä raaka-aineista, kun kerran kauppa kävisi?
- Lopputulos ei olisi sama. Haluamme pitää jalosteemme oman tilan tuotteina. Elämme vuodenaikojen mukaan ja seuraava satokausi alkaa toukokuussa. Ensi vuoden sadosta jalostamme enemmän.
Entä osallistutteko tuleviin SM-kilpailuihin?
- Ilman muuta, mutta jollakin muulla tuotteella. -Odotamme myös artesaaniruuan jatkokoulutustilaisuuksia. Aina on jotain uutta opittavaa.
Teksti: Eija Lamsijärvi
Yritysvierailu 11.10.2016 - Rekolan Panimo ja Ekta Bryggeri
Artesaaniruuan SM-kilpailun ohjelmaan kuului myös yritysvierialuja paikallisiin yritysiin. Tiistai-iltapäivällä osallistujat jakaantuivat kolmeen ryhmään ja lähtivät tutustumaan lähiseutujen yrityksiin oppaiden johdolla. Ensimmäinen ryhmä suuntasi vanhaan lihantarkastusrakennukseen, jossa toimii nykyään lihakauppa ja ravintola. Toinen ryhmä pääsi tutustumaan leipomoon ja juustolaan, ja kolmas ryhmä kiertelemään paikallisiin panimoihin.
Käsity
öläiset löysivät tiensä Fiskarsin autioituneisiin tuotantotiloihin yli 20 vuotta sitten, ja käsityöläiskulttuuri on vahvistunut siellä ruoan osalta edelleen. Panimokierroksen osallistujat pääsivät tutustumaan Rekolan Panimoon, joka päätyi Fiskarsiin isompien tilojen perässä vuonna 2011. Heidän toimintansa pyörii nykyään vanhan veitsitehtaan tiloissa. Viimeisen viiden vuoden aikana pienpanimoiden määrä on Suomessa kasvanut räjähdysmäisesti; 2010-luvun alussa niitä oli 28, tänä vuonna jo 77.
Rekolan Panimon kanssa samoissa tiloissa aloittaa toimintansa nyt myös Ägräs Distillery, joka on Suomen ensimmäinen joukkorahoitettu tislaamo. Sillä on 340 osakasta erisuuruisilla osakkeenomistuksilla. Olimme paikalla kreivin aikaan – tislaamon laitteet olivat saapuneet tehdashalliin edellisenä päivänä.
Rekolan panimo käyttää tuotteissaan suomalaista humalaa.
Yhteistyö suomalaisten tislaamoiden välillä on ilahduttavan tiivistä. Ägräs Distillery tekee yhteistyötä muun muassa Kyrö Distilleryn ja Helsinki Distilling Companyn kanssa. Tap room -nimen saaneen maistelutilan hyllyissä komeilikin myös näiden yritysten pulloja. Rekolan Panimon tuotannosta pääsimme maistamaan Suomen satavuotisjuhlavuoden kunniaksi pantua pilsneriä sekä hyvin suomalaisen kuuloista ja makuista ruisolutta katajanmarjalla maustettuna.
Rekolan Panimossa tehdään suurimmaksi osaksi miedosti humaloituja oluita ja oluita maustamaan käytetään esimerkiksi kuusenkerkkää, pihjalanmarjaa ja ruusunmarjaa. ”Humalaa ylikäytetään oluen teossa. Olemme jättäneet India Pale Alen (IPA) ja American Pale Alen (APA) tekemisen niille, jotka tekevät niitä meitä paremmin”, kertoi oppaamme Rekolan Panimossa.
Rekolan panimon Tap room. Ikkunoista aukeaa näkymä Ägräs distilleryn tuotantotiloihin.
Toinen vierailukohteista oli vasta aloittanut Ekta Bryggeri. Ovella meitä tervehti voimakas omenan tuoksu; tämä panimo panostaa maltaiden sijaan omenaan. Vierailun aikaan pullotettuna oli vasta omenamehua ja ensimmäiset siiderit olisi tarkoitus saada valmiiksi syksyn aikana.
”Tavoitteena on saada juomat myyntiin myös Alkoon”, aiemmin itsekin Alkossa työskennellyt Jonas Salminen kertoi. Ekta Bryggeri käyttää juomissaan paikallisia omenoita ja yhdistelee eri lajikkeita. Panimolla on kahden kokoisia tankkeja, joissa käymisprosessi tapahtuu. Vahvempaa siideriä on tarkoitus säilöä ranskalaisissa tammitynnyreissä, jotta maku kehittyy entisestään.
Ekta Bryggerin omenamehua kahdessa eri pakkauksessa.
Teksti ja kuvat: Tiina Roine.